Eläintarha

Yksi juttu mistä tykkään on koriste-esineet. Niin ja niistä eläinaiheiset on lähimpänä sydäntä. On pakko sanoa, että kiistämättä yhdet kauneimmista koriste-esinesitä tekee Lomonosov. Näitä ei ennen saatu kun rajan takaa. Ja sieltä nämä kumpainenkin esine on aikoinaan tuotu. Mutta nykyisin kirpputorien pöydissä näkyy näitäkin. Usein hyvin kalliiseen hintaan. (vaikken sano, etteikö näiden taitotasosta saisikin maksaa)

Nämä kumpikin esine on saanut paikan ruokailutilan vitriinin päältä.

Leijonan löysin punaisen oranssilla värityksellä Lomonosovin nettisivuilta. Hintaa näyttää amerikan markkinoilla olevan n.30e. Niin ja tähän hintaan lisätään vielä jotain laivauskuluja yms. Toisella saitilla (edelleen amerikoissa) hinnaksi tulikin jo n.60e.

Oman värin hinnaksi en voi mennä mitään vannomaan, nimittäin eri värityksellä voi ja usein onkin oma hintansa. Ja oma versioni eroaa hiukan nettiversiosta.
No tämä viinikarahvi, joka meillä ei kyllä palvele käyttötarkoitustaan on ihanan koboltinsininen, kauniine kultaisine ja oraseine korostekohtineen.
Niin ja leijonan muotokin on veikeä, kuten allaolevasta sivukuvasta näkee, sillä on pyöreä otsa ja nenä. Harjassakin on kivoja kohokiehkuroita.

 

Toinen esine on piikkisika. Tämä on ollut minulla ihan lapsesta saakka. Usein sen reikiin olen laittanut kuivakukkia pystyyn.

Netissä sen löytää myynnissä kynätelineenä sivuilta. Tämä aarre saakin siellä hinnakseen n.120e.
No näistäkään ei taas mennä mitään sanomaan, koska näillä hinnoilla ollaan ameriikanmaalla.

No hinnasta viis, tunnearvo on näissä se tärkein. Tämäkin symppis kaveri, kun on tuijotellut minua niin kauan.

Tarvis näköjään opetella sitä venäjänkieltäkin hiukan enemmän, (alkeeita harjoteteltu) että ymmärtäisi hiukan enemmän moista säkkyröistä :>  Auttaisi kovasti kun eksyy sivuille, jossa muutama lause englanniksi ja loput venäjäksi. Siinä on sitten mukavaa sukkuloida.

Sininen ja valkoinen

Itsenäisyyspäivän kunniaksi kaivoin vähän sinistä ja valkoista kaapista. Tämä ei toisaalta ollut vaikeaa (koska sinistä löytyy mielin määrin), mutta halusin että nämä hyvin erilaiset esineet kuitenkin olisivat samaa sinistä ja tulisivat hyvin "toimeen keskenään".

Sekaan sujahti vähän saksalaistakin tuotantoa Arabian kupin ja purnukan lisäksi. Kuppi on vanhaa tuotantoa sellanen arkikuppi. Purnukka on aivan uutta tuotantoa. Ostin sen asiakasomistajapäiviltä.

Tämä Etikkakaadin on mielestäni ihana. Siinä on kaunis sininen kuviointi, voisi sanoa vaikka lumihiutaleeksi. En löytänyt aivan tällä kuviolla olevaa kannua mutta erilaisella kuvioinnilla. Ja niin selvisi, että alkuperäisessä tuotteessa olisi myös kansi. Gerold Porzellan.in sivuilta löytyy se toisella kuviolla oleva kitchenwaren alta.

Muissa osissa on sitten Valittujen palojen kartasto vuodelta 1966. Ihanat isot ja paksut sivut. Niin ja matkustamista rakastavana nää karttakirjat on ihan aarteita.
Toinen kirjoista on Raha suomessa ennen euroa, vuodelta 2002. Tästäkin kirjasta tykkään, oonhan kasvanu siihen, että rahoja keräillään. Tähän päivään sopivana voin sanoa, että yksi aarre on se, jonka hankin 2011. Suomen Mitalitaiteenkillan presidenttimitali Tarja Halosesta. Mitalin teki Matti Peltokangas.

Veikeitä-pehmeitä

Löysin hetkisitten ihanan blogin. Täällä on hymyileviä olenetoja ja tuotteissa käytetään suurta värikirjoa.
Nyt sivuilta löytyy myös arvonta. Jos haluatte voittaa tuotteita käykääpä osallistumassa kilpaan - itse ainakin aion osallistua!

Mahdollisuutena on voittaa veikeitä pöllöhahmoja.

Kun miettii muuten mun tyyliä, niin eihän tämä ole ihan sitä perus mua. Mutta toisaalta taas juuri on. Musta kun löytyy kuitenkin hitusen sellasta veikeyttäkin. (kaiken tän tosikuuden keskeltä ;>)
Mutta löytyyhän multa esimerkiksi mun ihanan iso Nasu ja muutama pikkunenkin! (Oon aina tykänny Nalle Puhista ja Nasu varmaan on se suosikein puhin lisäksi) Tää jättinasu on meijän keskihuoneen sohvakaverina. Oon ostanu tän muutama vuosi sitten kirpparilta.

Täydennyksiä

Tänään oli siis My Iittalan jäsenille alennuksia Iittalan myymälöissä. Kävin Iittalassa tehtaanmyymälässä ja sitten piipahdin myös Riihimäen outletissa.

Tuli itselle hankittua muutamia juttuja ja sitten muutama lahjakin löytyi. Hyvä saalis siis.

Täydensinkin hiukan kartiolasejani. Ostin kaksi turkoosia lasia ja kaksi vaihtovärillistä lasia.

Nää vaihtovärillisethän on niitä kun värjäysvaiheessa vaihdetaan lasien väriä niin osastahan tulee värisekotuksia. Noi vaihtovärilliset on sellanen ruskeen sävyset.
Sitten päätin täydentää noita kartioita myös muumilaseilla. Nehän on saman muotoisia kun noi kartiotkin. Tykkäsin erityisesti Villistä lännestä (jonka parina oli riviera) ja sitten tuosta toisesta parista Rakastuminen ja Yhdistyselämää.

No nämä lasit täydentävät hyvin kartio-sarjaani, joita olenkin jo aiemmin esitellyt.

Laila

Mulla on Arabian Laila astiastoa.

Astiaston on suunnitellut: Jäderholm-Snellman Greta-Lisa.

Kaapin kätköistä löytyy 6kpl kuppeja, alulautasia ja pullalautasia. Sekä yksi leipälautanen.

Punainen väri ei ole se ykkönen, mutta esim kuppien muotoilu on musta aivan ihastuttava!

Aloin tutkiskella pullalautasten leimoja. Ja niissähän veikeästi oli eri leimamerkintöjä!
Kaikista siis löytyy piippuleimat kaikki tuotteet on siis tehty vuosien 1932 ja 1949 välillä.
Yleensä tämän leiman alla olevat nrot tarkoittavat tarkkaa vuotta milloin tuote on tehty. Kahdesta kappaleesta löytyy nro.36 l. astiat olisi tehty vuonna 1936. Kahdessa taas on nro.18, eikä se taasen voi olla oikein. Eihän näistä aina voi ottaa maalikkona selvää. Yritinkin etsiä tietoa viisaimilta mitähän nuo leimat tarkoittavat, mutten päässyt oikein pitkälle. Ferra massahan on ferrafajanssi. Siihen se sitten jäikin. Jos jollain lukijalla on ideaa saa selventää tai linkittää sivuille jotsta tietoa ko. merkinnöistä löytyy :>

Eilen kirpparikäynnillä ostettiin uusia osia. Mulla on vaan sellanen epäilys, että tämä ei ole Lailaa, vaan jotain nimetöntä sarjaa. Vai tietääkö joku onko tällä sarjalla nimeä? Muotoilu vaikuttaa Lotalle (kuten aika monelle muullekkin vadille).

Kuitenkin nämä ostamani vadit sopivat hyvin Lailan pariksi. Siis tässä on meille hyvä jouluastiasto.

Astiastoa täydentää pirteä sokerikko ja kermakko. Suunnittelijana Jäderholm-Snellman Greta-Lisa. (ensimmäinen malli 1934) . Näissä on samaa muotoilua kun noissa Lailoissa. Näidenkin pohjista löytyy piippuleima ja nro.67

Ylähyllyltä

No siis kun ollaan siirrelty noita toisenosapuolen tavaroita (lisää tästä mun elämästä täältä) niin kävin sitten vähän sen lahjakaapilla. Sieltä nappasin Hackmanin Savonia-aterimia. Mulla ittellänikin on jo tuota sarjaa ennestään muutamia hassuja. Mutta nyt saatiin sitten aterinlaatikkoon hiukan lisätäytettä. Tuli haarukoita, veitsi ja lusikoita. Sekä kivat pikkuhaarukat.

Samalla joudun pohtimaan muiden aterimieni kohtaloa. Mulla on yksi kiva sarja, (stainles steel north korea) jossa on  hyvät pikkulusikat (joita tarviin aina) ja kivat salaattiottimet. Ajattelin ensin, että pistän ne eteenpäin mutta nuo salaattiottimet ja liemikauha pistikin mut miettimään.

 Mullahan kuitenkin on Hackmannin Scandia-aterimia aika hyvä ja kattava sarja, kun ostettiin ne Kuopiosta  kirpparilta 50e! Ja sitten tätä Scandia-sarjaa on meillä kotonakin, joten täydennyksiäkin saa sieltä lainailtua.

Tää sarja on siitä huono, että sitä ei voi ostaa enää kaupasta, mutta ei se mua itteäni haittaa, ehkä niitä jotka haluais näitä mulle löytää. Mutta kirppareilta (kuten minä) ja huutokaupoista ja nettipalstoilta näitä
 vielä löytää. (Löysin esim selaillessani yhen amerikkalaisen saitin jossa näitä myydään 14-50 dollarilla kpl ja aika samoissa hinnoissa ne pyörii suomessakin)

Sitten mulla on muutamia "haja-aterimia" kuten tällänen kukkakuosinen lusikka.



Mullahan muutenkin on meneillään operaatio: "heitä ylimääräiset astiat menemään" muttakun ei se aina ole niin helppoa. Edellisessä postauksessa kerroin mun Kartiolaseista, joita löysin pieninäkin lisää varastoistani. Joten mun pitäis hyvin pystyä luopumaan joistain astoista. Mutta sitten mietin, että mitä sitten, jos tulee tosipaljon porukkaa ja mun lasit ei riitäkkään? Sitten vaan harmittelemaan, että juurihan mulla oli niitä tusinatolkulla, muttei enää.
No siihen tyhjäykseen se kuitenkin meni. Nyt on laatikollinen laseja ja aterimia. Ja aloin jo kattelamaan tuota muki/kuppi hyllyä, että sekin kaipailisi siistimistä. Josko siirrynkin siihen seuraavaksi!

kukkia

Tämä astia löytyi kirpparilta, muistaakseni vielä aivan ilmaiseksi.
Tämä on Venäläistä Lomonosov.ia. Itse ainakin arvostan näitä venäläisiä (kuten tsekkiläisiäkin) posliineja ja tee-astiastoja. Mutta näitä ei osata aina suomessa arvostaa. Paitsi tietty keräilijät tai ne ketkä on hurahtanu näitten koristelutyyliin. Niin ja tämä Lomonosov on se kaikista tunnetuin merkki. Ja usein myynnissä olevat venäläiset astiat ovatkin Lomonosovin tuotantoa.
Suuremmalle porukalle voi olla tuttuja eläinaiheistet koriste-esineet, kuten esimerkiksi tämä jääkarhu.

Tämä minun astiani on nyt ihan muki, itse tykkään enemmän kupeista. Mutta onneksi tämä muki ei ole ihan tasapaksu, reunat ovat hiukan ulkonevat ja luovat kauniimpaa muotoa astiaan.

Yritin etsiskellä tämän kupin nimeä ja mahdollista hintaa. En kuitenkaan löytänyt vielä sitä. Jos joku lukija tunnistaa kuvioinnin ja osaa nimetä sen, olisi kiva kun ilmoittaisi siitä minulle.

Jatkoa siniseen

Mun lempiväri taitaa olla tämä sininen, pääsenköhän ikinä niihin muihin värisävyihin? :>

Esittelen nyt Kaj Franckin kartio lasini, sillä Pärnun matkalla lueskelin HS ja siellä oli juttua Frackista.

Omani tosiaan ovat vedenvihreät. Näitähän tietenkin löytää monenkin värisinä. (kirkas, harmaa, hiekka, turkoosi, vaaleansininen, vedenvihreä, omenanvihreä)

Tänä vuonna on Franckin 100-vuotis juhla ja sen kunniaksi näitä kartiolaseja on paksuja (jotka nämä minunkin lasini ovat) ja suupuhallettuja. Noita paksuja on pieninä (21cl) sekä isoina (40cl). Ja suupuhallettuja pieninä (20cl) ja kaatimina (95cl). Ja onhan tähän kartio sarjaan myös kulhot (39cl) uutuutena ryyppylasit (7cl). Ja myös maljakkoja isoina (290mm) ja pieninä (200mm).

Itse en ole ajatellut keräillä tuosta kartiosta kuin juomalasit. Ehkä tollaisen koboltinsinisen kaatimen voisi joskus ostaa. (joka itseasiassa juuri tällähetkellä on nettikaupassa alella 20e ovh 38,40e)

Itsellä on tällähetkellä 4kpl isoja juomalaseja ja pienet juomalasit on vielä jossain laatikossa säilössä. (Ei hukassa vaan säilössä;>)

merensini

Jos jatketaan majakka-teemalla.

Löysin astialaatikosta arabian muumimukin. Tän nimi on Iltapurjehdus. Muki on vuodelta 2010, kun muumit vietti 65-v synttäreitä. Näistä mukeistahan lahjotettiin osa wwf itämerensuojeluun.

 Mun mielestä näissä mukeissa on kaunis väritys. Vieroksun itte vähän uusia raidallisia muumimukeja, ja muutenkin niitä, missä on todella räikeät värit. Mutta jokaiselle pitää olla jotakin :>
En ees muista mistä tän mukin ostin, mutta ostin sen wwf yhteistyön takia.

Uusia tuulia

Ihankun tässä ei olis muutenkin elämässä kiireitä, niin pitihän sitä alottaa uutta blogia. Siis oon jo hetken miettiny, että pitäis alkaa kirjotella mua kiinnostavista tavaroista. Rakastan siis astioita, koruja ja huonekaluja. Ja tietty kaikkea edes jotenkin näihin liittyvää.

Ja halusin aloitata uuden blogin näitä asioita varten, kun tuossa toisessa ja tällähetkellä ykkösblogissani mä kerron koko elämästä ja kaikesta mitä puuhan (tietty painottuen osittain matkailuun ja siitä haaveiluun) eikä mun mielestä sinne väliin sopinut nämä astia ja sisustushöpinät.
Mutta onhan tässä jotain positiivista, jos tykkää mun ykkösblogin kirjotustyylistä tykästyy varmaan tähänkin, ja taas jos löytää tämän blogin ensin, voi eksyä ekaankin blogiin.

Alotetaankos arabialla - sitä taitaa löytyä jokaisen ihmisen kaapista. Sitä on ollu jo kauan sitten, ja näitä vahoja arabioita myydään nyt todella kalliilla. Ja sitten uusi arabia on nostanut imagoaan nuortenkin silmissä. Sitä saadaan synttäreillä ja ylppäreillä.

Tää mun arabiani on vuoden takaa ja ostettu Bengtskär.istä.

Se reissu oli muuten mukava, en oo aiemmin ollu saaristoreissulla ja siellä oli ihania maisemia! Vaikka en mä kyllä vois ikinä asua merenrannalla, kun siellä tuulee niin paljon.
Vaikka kaikki saaristolaissarjat on ihania, lapset juoksentelee kallioilla. Kaikki on ruskettuneita ja vaaleat hiukset hulmuaa tuulessa. (Ehkä hiukan romantisoitua, mutta..)

Ja tässä sitten allekirjottanut tuon majakan edessä. En enää (harvan pääni ansiosta) muista kuka kuvan napsasi.

Ja miksi tämän blogin kirjoitus alkaa tällä kyseisellä mukilla johtuu myös siitä, että löysin tämän laatikon alakerrasta, jonne on mun astioita (ja kaikkea muutakin) on pakattu, kun muutin Kuopioon - ja kun muutin takasin Kuopiosta :D

Tossa alla huonoimmista huonoin ja hassuin muokkaus tosta mukin kuvasta, en taas jaksanu iltasella alkaa vääntää kunnollista, saanhan anteeksi? Mutta siinä saa vähän käsitystä millainen kuva mukissa on.