Taitaa olla purnukkahulluutta liikenteessä? Juuri totesin, että sitten mun omassa kodissa haluan sellaiset purnukkahyllyt omaan keittiöön. Sellaset joihin ne juuri nätisti menevät.
Sain tuliaisina kaksi Erik Bruunin lintupurkkia. Aika mahtavia, olin näitä nähnyt jossain aiemmin rahapussilleni liian kovaan hintaan. Omat purnukkani ovat valkoposkihanhien kuvilla koristettuja. Kurkkasin hiukan kuttia, ja purkit olivat 19 euron hintaisia varsin halpoja siis normaali myyntihintaansa nähden!
Toinen purnukkalöytö on lasipurkki. Jossa mukavan tiivis, kaulan sisään menevä kansi. Itsellä jo pienempi malli löytyi, joka on täytetty ruusunnupuilla. Nyt isompaan purkkiin pitää vielä keksiä täytettä.
Yksi muukin purkki löysi tiensä meille. Vihreä jars Iittalalta, joka oli noin puoleen hintaan alkuperäisestä hinnastaan.
Kaikki, mikä nähdään rakkauden silmin, on kaunista. Christian Morgenstern
sunnuntai 12. elokuuta 2012
tiistai 7. elokuuta 2012
Koboltinsinistä
Löysin Riihimäen Prismasta tarjouksessa koboltinsinisen Jars 80mm purkin. Pitihän se ottaa mukaan. Tätä koboltinsinistä ei esimerkiksi löydä enää verkkokaupasta. Itsellä aiemmat Jars purkitkin ostettu aina tarjouksesta tai kakkoslaatuisena, silloin joskus kun niitä sattui löytymään..
Samalla reissulla käytiin myös kirpparilla. Ostin 5 eur 6 venäläistä kuppia! Ah miten ihanat ovatkaan, tänään aamutee maistui mainiolta.
Lisäksi tänään löytyi kiva purnukka kirpputorilta 0,5 eur. Taitaa olla kakkoslaatua, kun lasituksessa on vähän heittoa. Poole Pottery on Engalntilainen firma. Mun leimani joka on factory mark 41 kertoo että purnukka on vuodelta 1959-1967.
Purnukka on nimeltään Bokhara, jotka on suunnitellut Robert Jefferson (joka on valmistunut Royal collece of art 1954 ja aloittanut työskentelyn Poole studiossa 1958) 1964.
Linkistä löytyy sivun alareunasta kuvia omasta sarjastani, niin muista malleista kuin väreistäkin. En nyt löytänyt juuri kyseisen kipon hintaa mutta tälläisen toisen kyllä.
Poole Potteryllä on esimerkiksi museo, Poolessa Bournemouthin lähellä Englannissa. Pitää pistää korvan taakse seuraavan Enkkureissun varalle. :)
keskiviikko 16. toukokuuta 2012
Muumimukit täydentyvät
Löysin muumipeikko-mukin hulluiltapäiviltä ja Mymmelin äiti-mukin paikallisesta halpakaupasta. Kumpikin pyöristäen 10e hintaan.
Muumipeikkoa en vielä omistanut ja se sopii hyvin värimaailmaani. Mymmelin äiti oli niin veikeä että se oli pakko hankkia. Mukihan on saanut inspiraationsa Talonrakennus piirroksista.
Mymmelihän on äiti jolla on monia lapsia (ei osaa nimetä tarkkaa lukumäärää) mm. mymmelin tytär (jota kutsutaan myös mymmeliksi), nuuskamuikkunen ja pienin pikku myy.
Niin ja mymmeli ei ole vaan nimi vaan se on myös laji kuten hemuli (vaikka siis oon kyllä aiemmin luullut, että on vain yksi hemuli!)
Pitää kai samaan syssyyn laittaa myös tämä mymmeli muki ja lautanen, jotka on jo aiemmin kaappiin hamstrattu.
Muumipeikkoa en vielä omistanut ja se sopii hyvin värimaailmaani. Mymmelin äiti oli niin veikeä että se oli pakko hankkia. Mukihan on saanut inspiraationsa Talonrakennus piirroksista.
Mymmelihän on äiti jolla on monia lapsia (ei osaa nimetä tarkkaa lukumäärää) mm. mymmelin tytär (jota kutsutaan myös mymmeliksi), nuuskamuikkunen ja pienin pikku myy.
![]() |
| kuva lainattu täältä |
![]() |
| kuva lainattu täältä |
![]() |
| Kuva lainattu täältä |
Niin ja mymmeli ei ole vaan nimi vaan se on myös laji kuten hemuli (vaikka siis oon kyllä aiemmin luullut, että on vain yksi hemuli!)
Pitää kai samaan syssyyn laittaa myös tämä mymmeli muki ja lautanen, jotka on jo aiemmin kaappiin hamstrattu.
lauantai 28. tammikuuta 2012
Latvialaista posliinia
Oisko nämä ostettu 1,50e/kpl. Tai jotain sen suuntaista. Näissä on kaunis muoto ja hienot kultakoristeet. Tykkäänkin paljon tämän tyylisistä poliiniesineistä. Usein ne ovatkin USSR alaista kädenjälkeä. Tämä on Latvialaista posliinia.
Tästä innostuneenä vähän googlasin ja löysin Riikasta posliinimuseon. Siellä esitellään laajimmin Latviassa 1800-1900- luvuilla valmistettua posliinia. Ensimmäinen tehdas avattiin 1841 Venäläisen Sidor Kuznetsov, toimesta. Toisiksi suurin tehdas avattiin 1886, Saksalaisen Jacob Jessen:in toimesta. Myöhemmin maassa oli yksi iso tehdas nimellä the Riga Porcelain Factory. Eikai tässä voi todeta muuta kun tuolla pitää päästä käymään.
Tästä innostuneenä vähän googlasin ja löysin Riikasta posliinimuseon. Siellä esitellään laajimmin Latviassa 1800-1900- luvuilla valmistettua posliinia. Ensimmäinen tehdas avattiin 1841 Venäläisen Sidor Kuznetsov, toimesta. Toisiksi suurin tehdas avattiin 1886, Saksalaisen Jacob Jessen:in toimesta. Myöhemmin maassa oli yksi iso tehdas nimellä the Riga Porcelain Factory. Eikai tässä voi todeta muuta kun tuolla pitää päästä käymään.
lauantai 14. tammikuuta 2012
Palloja
Joulu ajettiin pois tänään, imuroitujen kuusenneulasten myötä. Mutta kai silti voi vähän muistella. Joulussa rakastan, joulukuusen koristelua. Meillä on aina ollut lasipalloja, paljon lasipalloja. Ja niiden joukosta löytyy ne omat lapsuuden suosikikit. Tänä jouluna löysin vahinkovarastolta uudet isot lasipallot. Ei ne nyt niin kummalliset ole, mutta ihanan isot. Ja nykysin kun kaupat vaan tyrkyttää niitä ainaisia muovipallojaan.
Omat suosikit löytyvät vanhempien aikoinaan ostamista Venäläisistä kuusenkoristeista: kävyt, pakkasukot ja -akat ja eläimet. Tärkeimmät pallot ovat siili ja lumiukot.
Tänä jouluna jaettiin pallot kahteen kuuseen. Kaiken lisäksi yksi pallolaatikko on ja oli kateissa. Kuusen valot ja monta palloa jäi siis laittamatta kuuseen.
Jälkeempäin kuvista katsottuna kuusi näyttääkin aika tyhjälle.
Itse kun rakastan sellaista amerikkalaista joulukoristelua. En kaipaa valoja, mutta joulukuusen pallojen määrää. Muistan kun pikkutyttönä olin Miamissa ostoskeskuksessa, jossa oli aivan jättiläismäinen kuusi. Kuusi oli täynnä palloja, oikea unelma!
Tästä linkin blogista löytyy ihania ja koristeellisia lasipalloja.
Omat suosikit löytyvät vanhempien aikoinaan ostamista Venäläisistä kuusenkoristeista: kävyt, pakkasukot ja -akat ja eläimet. Tärkeimmät pallot ovat siili ja lumiukot.
![]() |
| siili siilisein |
![]() |
| näitä on pariskunta |
Jälkeempäin kuvista katsottuna kuusi näyttääkin aika tyhjälle.
Itse kun rakastan sellaista amerikkalaista joulukoristelua. En kaipaa valoja, mutta joulukuusen pallojen määrää. Muistan kun pikkutyttönä olin Miamissa ostoskeskuksessa, jossa oli aivan jättiläismäinen kuusi. Kuusi oli täynnä palloja, oikea unelma!
Tästä linkin blogista löytyy ihania ja koristeellisia lasipalloja.
perjantai 9. joulukuuta 2011
Eläintarha
Yksi juttu mistä tykkään on koriste-esineet. Niin ja niistä eläinaiheiset on lähimpänä sydäntä. On pakko sanoa, että kiistämättä yhdet kauneimmista koriste-esinesitä tekee Lomonosov. Näitä ei ennen saatu kun rajan takaa. Ja sieltä nämä kumpainenkin esine on aikoinaan tuotu. Mutta nykyisin kirpputorien pöydissä näkyy näitäkin. Usein hyvin kalliiseen hintaan. (vaikken sano, etteikö näiden taitotasosta saisikin maksaa)
Nämä kumpikin esine on saanut paikan ruokailutilan vitriinin päältä.
Leijonan löysin punaisen oranssilla värityksellä Lomonosovin nettisivuilta. Hintaa näyttää amerikan markkinoilla olevan n.30e. Niin ja tähän hintaan lisätään vielä jotain laivauskuluja yms. Toisella saitilla (edelleen amerikoissa) hinnaksi tulikin jo n.60e.
Oman värin hinnaksi en voi mennä mitään vannomaan, nimittäin eri värityksellä voi ja usein onkin oma hintansa. Ja oma versioni eroaa hiukan nettiversiosta.
No tämä viinikarahvi, joka meillä ei kyllä palvele käyttötarkoitustaan on ihanan koboltinsininen, kauniine kultaisine ja oraseine korostekohtineen.
Niin ja leijonan muotokin on veikeä, kuten allaolevasta sivukuvasta näkee, sillä on pyöreä otsa ja nenä. Harjassakin on kivoja kohokiehkuroita.
Toinen esine on piikkisika. Tämä on ollut minulla ihan lapsesta saakka. Usein sen reikiin olen laittanut kuivakukkia pystyyn.
Netissä sen löytää myynnissä kynätelineenä sivuilta. Tämä aarre saakin siellä hinnakseen n.120e.
No näistäkään ei taas mennä mitään sanomaan, koska näillä hinnoilla ollaan ameriikanmaalla.
No hinnasta viis, tunnearvo on näissä se tärkein. Tämäkin symppis kaveri, kun on tuijotellut minua niin kauan.
Tarvis näköjään opetella sitä venäjänkieltäkin hiukan enemmän, (alkeeita harjoteteltu) että ymmärtäisi hiukan enemmän moista säkkyröistä :> Auttaisi kovasti kun eksyy sivuille, jossa muutama lause englanniksi ja loput venäjäksi. Siinä on sitten mukavaa sukkuloida.
Nämä kumpikin esine on saanut paikan ruokailutilan vitriinin päältä.
Leijonan löysin punaisen oranssilla värityksellä Lomonosovin nettisivuilta. Hintaa näyttää amerikan markkinoilla olevan n.30e. Niin ja tähän hintaan lisätään vielä jotain laivauskuluja yms. Toisella saitilla (edelleen amerikoissa) hinnaksi tulikin jo n.60e.
Oman värin hinnaksi en voi mennä mitään vannomaan, nimittäin eri värityksellä voi ja usein onkin oma hintansa. Ja oma versioni eroaa hiukan nettiversiosta.
No tämä viinikarahvi, joka meillä ei kyllä palvele käyttötarkoitustaan on ihanan koboltinsininen, kauniine kultaisine ja oraseine korostekohtineen.
Niin ja leijonan muotokin on veikeä, kuten allaolevasta sivukuvasta näkee, sillä on pyöreä otsa ja nenä. Harjassakin on kivoja kohokiehkuroita.
Toinen esine on piikkisika. Tämä on ollut minulla ihan lapsesta saakka. Usein sen reikiin olen laittanut kuivakukkia pystyyn.
Netissä sen löytää myynnissä kynätelineenä sivuilta. Tämä aarre saakin siellä hinnakseen n.120e.
No näistäkään ei taas mennä mitään sanomaan, koska näillä hinnoilla ollaan ameriikanmaalla.
No hinnasta viis, tunnearvo on näissä se tärkein. Tämäkin symppis kaveri, kun on tuijotellut minua niin kauan.
Tarvis näköjään opetella sitä venäjänkieltäkin hiukan enemmän, (alkeeita harjoteteltu) että ymmärtäisi hiukan enemmän moista säkkyröistä :> Auttaisi kovasti kun eksyy sivuille, jossa muutama lause englanniksi ja loput venäjäksi. Siinä on sitten mukavaa sukkuloida.
tiistai 6. joulukuuta 2011
Sininen ja valkoinen
Itsenäisyyspäivän kunniaksi kaivoin vähän sinistä ja valkoista kaapista. Tämä ei toisaalta ollut vaikeaa (koska sinistä löytyy mielin määrin), mutta halusin että nämä hyvin erilaiset esineet kuitenkin olisivat samaa sinistä ja tulisivat hyvin "toimeen keskenään".
Sekaan sujahti vähän saksalaistakin tuotantoa Arabian kupin ja purnukan lisäksi. Kuppi on vanhaa tuotantoa sellanen arkikuppi. Purnukka on aivan uutta tuotantoa. Ostin sen asiakasomistajapäiviltä.
Tämä Etikkakaadin on mielestäni ihana. Siinä on kaunis sininen kuviointi, voisi sanoa vaikka lumihiutaleeksi. En löytänyt aivan tällä kuviolla olevaa kannua mutta erilaisella kuvioinnilla. Ja niin selvisi, että alkuperäisessä tuotteessa olisi myös kansi. Gerold Porzellan.in sivuilta löytyy se toisella kuviolla oleva kitchenwaren alta.
Muissa osissa on sitten Valittujen palojen kartasto vuodelta 1966. Ihanat isot ja paksut sivut. Niin ja matkustamista rakastavana nää karttakirjat on ihan aarteita.
Toinen kirjoista on Raha suomessa ennen euroa, vuodelta 2002. Tästäkin kirjasta tykkään, oonhan kasvanu siihen, että rahoja keräillään. Tähän päivään sopivana voin sanoa, että yksi aarre on se, jonka hankin 2011. Suomen Mitalitaiteenkillan presidenttimitali Tarja Halosesta. Mitalin teki Matti Peltokangas.
Sekaan sujahti vähän saksalaistakin tuotantoa Arabian kupin ja purnukan lisäksi. Kuppi on vanhaa tuotantoa sellanen arkikuppi. Purnukka on aivan uutta tuotantoa. Ostin sen asiakasomistajapäiviltä.
Tämä Etikkakaadin on mielestäni ihana. Siinä on kaunis sininen kuviointi, voisi sanoa vaikka lumihiutaleeksi. En löytänyt aivan tällä kuviolla olevaa kannua mutta erilaisella kuvioinnilla. Ja niin selvisi, että alkuperäisessä tuotteessa olisi myös kansi. Gerold Porzellan.in sivuilta löytyy se toisella kuviolla oleva kitchenwaren alta.
Muissa osissa on sitten Valittujen palojen kartasto vuodelta 1966. Ihanat isot ja paksut sivut. Niin ja matkustamista rakastavana nää karttakirjat on ihan aarteita.
Toinen kirjoista on Raha suomessa ennen euroa, vuodelta 2002. Tästäkin kirjasta tykkään, oonhan kasvanu siihen, että rahoja keräillään. Tähän päivään sopivana voin sanoa, että yksi aarre on se, jonka hankin 2011. Suomen Mitalitaiteenkillan presidenttimitali Tarja Halosesta. Mitalin teki Matti Peltokangas.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
















